Ilmainen perjantai –
On jotain, johon palaan yhä uudelleen ja uudelleen.
Kuinka paljon kehitymmekään, kuinka kauas matkustammekaan tai kuinka paljon rakennammekaan – sisimmässämme on paikka, joka aina pyrkii samaan asiaan:
Tulemaan kuulluksi.
Ja lähes kaikissa tapauksissa tuo tunne alkaa jostakin, mitä kutsumme perheeksi. Ei täydellisenä kuvana. Ei valmiina rakenteena, vaan elävänä kontekstina, jossa kohtaamme elämän ensimmäistä kertaa muiden ihmisten kautta. Siitä kaikki alkaa.
Ensimmäinen peili
Ennen kuin tiedämme keitä olemme, tiedämme miten meidät kohdataan. Katse. Ääni. Käsi. Ne ovat pieniä asioita, mutta ne muokkaavat jotakin suurta.
Perheestä tulee ensimmäinen peilimme. Se näyttää meille – joskus selvästi, joskus epäselvästi – arvomme, paikkamme ja mahdollisuutemme ottaa tilaa.
Tässä me opimme:
Jotta me voisimme olla olemassa.
Että voimme tuntea.
Että voimme ilmaista itseämme.
Tai joskus… että meidän on taisteltava sen puolesta.
Ja juuri siksi perhe on niin keskeinen. Ei siksi, että se olisi aina yksinkertaista – vaan siksi, että se on aina tärkeää.
Samat tarpeet – kaikkialla maailmassa
Minusta se on kiehtovaa.
Voit matkustaa ympäri maailmaa. Vaihda kieltä, ilmastoa, kulttuuria, ruokaa, elämäntapaa.
Mutta yksi asia ei muutu:
Ihmisen läheisyyden tarve.
Pienissä kylissä Afrikassa. Suurissa kaupungeissa Euroopassa. Rannikkokaupungeissa Aasiassa. Maisemissa Etelä-Amerikassa.
Perheitä on kaikkialla.
Ne voivat näyttää erilaisilta. Ne voivat toimia eri tavoin. Niillä voi olla erilaisia rooleja, erilaisia perinteitä, erilaisia ilmaisutapoja.
Mutta ydin on sama: Meidän ei ole tarkoitus olla yksin.
Perhe perustana – ei rajoituksena
On helppo ajatella, että perhe on jokin staattinen asia.
Jotain, mikä meillä "on".
Mutta todellisuudessa perhe on jotain, jossa elämme – ja jotain, jota olemme mukana muokkaamassa.
Se vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme ihmissuhteisiin. Miten käsittelemme konflikteja. Miten annamme ja vastaanotamme rakkautta. Miten asetamme rajoja. Miten rakennamme elämäämme.
Ja ehkä tärkeintä:
Kuinka vapaaksi tunnemmekaan olevamme oma itsemme, koska juuri tässä tapahtuu jotain tärkeää.
Todellinen vapaus ei ole yksin seisomista.
Kyse on kyvystä olla oma itsensä – suhteessa muihin. Ja siinä perheellä on ratkaiseva rooli.
Vapaus ja yhteenkuuluvuus – eivät vastakohtia
Tämä on asia, jota olen itsekin paljon pohtinut.
Puhumme usein vapaudesta yksilönä.
Kulkea omaa tietään. Irtautua. Luoda oma elämäsi.
Ja kyllä – se on osa sitä.
Mutta on olemassa syvempi vapauden taso:
Jotta voisit olla oma itsesi menettämättä paikkaasi siinä, millä on merkitystä.
Kykyä kasvaa – ja silti kuulua johonkin. Kykyä muuttua – ja silti tulla rakastetuksi.
Se on erilainen vahvuus.
Ja tuo vahvuus rakentuu lähes aina ihmissuhteissa.
Kun perhe ei ole täydellinen
Meidän on myös oltava rehellisiä.
Perhe-elämä ei ole aina helppoa. On konflikteja. Väärinkäsityksiä.
Erilaisia tahtoja. Vanhoja kaavoja. Joskus haavoja. Joskus etäisyyttä.
Mutta se ei muuta merkitystä, päinvastoin.
Koska usein juuri ristiriidassa opimme eniten itsestämme.
Rajoistamme.
Tietoa vastuustamme.
Kykymmestämme sekä antaa että vastaanottaa.
Toimiva perhe ei tarkoita sitä, että kaikki on kitkattomasti.
Kyse on halusta pysyä suhteessa.
Yrittää ymmärtää.
Rakentamaan edelleen.
Mitä jatkamme
Me emme ole tarinamme alku.
Emmekä me ole loppupeli.
Perheen kautta kannamme mukanamme jotakin, joka ulottuu sekä taaksepäin että eteenpäin.
Arvot.
Tavat.
Ajattelun tapoja.
Tapoja tuntea.
Elämäntapa.
Joskus tiedostamattakin.
Joskus tahallaankin.
Ja tässä on tilaisuus.
Voimme valita, mitä viemme eteenpäin.
Mitä haluamme säilyttää.
Mitä haluamme muuttaa.
Mitä haluamme vahvistaa.
Perheestä ei tule silloin vain jotakin, mistä tulemme – vaan jotakin, josta aktiivisesti luomme.
Suhteet, jotka kestävät ajan kuluessa
Maailmassa, jossa paljon tapahtuu nopeasti, jossa kaikki voi muuttua lyhyessä ajassa, kestävissä ihmissuhteissa on jotain erityistä.
Suhteet, jotka eivät perustu pelkästään suorituksiin.
Ei pelkästään tulosten perusteella.
Ei vain pinnallisesti.
Ilman läsnäoloa.
Että joku tietää kuka olet – ajan myötä.
Että joku on nähnyt sinut eri elämänvaiheissa.
Että joku seisoo vielä pystyssä.
Se ei ole jotain, mitä voi korvata.
Se on jotain, jonka sinä rakennat.
Ja usein se alkaa perheessä.
Laajempi määritelmä
Perheen ei aina tarvitse näyttää tietyltä.
Se voi olla biologista.
Se voidaan valita.
Se voisi olla yhdistelmä.
Tärkeintä ei ole muoto.
Tärkeintä on funktio:
Suhteita, joissa on läheisyyttä, vastuuta ja halua olla läsnä – oikeasti.
Siinä perhe syntyy.
Kotiin tulossa
Ehkä tämä on yksinkertaisin kuvaus.
Perhe on paikka, jonne voimme tulla kotiin.
Ei välttämättä maantieteellisesti.
Ilman tunteita.
Missä meidän ei tarvitse esiintyä pysyäksemme.
Missä ei tarvitse selittää kaikkea.
Missä voimme laskeutua.
Ja elämässä, joka muuten liikkuu nopeasti, jossa kehitymme ja muutumme jatkuvasti, se on yksi arvokkaimmista asioista, mitä meillä voi olla.
Vapaa perjantai – muistutus
Joten tänään, pitkäperjantaina, haluan jättää teille yksinkertaisen mutta tärkeän ajatuksen:
Vapaus ei ole vain sitä, mitä voit tehdä.
Kyse on myös siitä, missä voit olla oma itsesi.
Ja kenen kanssa sen jaat.
Perhe – siinä muodossa kuin se on elämässäsi – ei ole vain osa historiaasi.
Se on osa suuntaasi eteenpäin.
Ja kun näemme sen sellaisena,
ei itsestäänselvyytenä,
vaan kuin jotain elävää,
jotakin, jota vaalimme, rakennamme ja kehitämme,
silloin se ei ole vain tärkeää.
Se tulee olemaan ratkaiseva.
