Kauppatiistai | Vakaa maa
Hei, kaunotar. 💛
Tänään puhumme asiasta, joka saattaa ensisilmäyksellä kuulostaa kuivalta – irtisanotusta työehtosopimuksesta – mutta joka pohjimmiltaan koskee syvästi inhimillistä asiaa: mahdollisuutta ikääntyä turvallisesti riippumatta siitä, kuinka kauan päätämme pysyä työelämässä. Olen lukenut uutisia, lukenut alkuperäislähteitä LO:sta ja Kommunalista ja tarkastellut, miten muut maat ratkaisevat saman ongelman. Istukaa alas kupin teen kanssa, tämä on ymmärtämisen arvoinen.
Mitä oikein tapahtui?
Kesäkuun lopussa LO-ammattiliitto irtisanoi sopimuksensa Ruotsin yrittäjien keskusjärjestön kanssa koskien Afa-vakuutusta, sopeutumisvakuutusta ja SAF-LO-työehtosopimuseläkettä – yksityisen sektorin työntekijöille Ruotsissa sovellettavaa työeläkettä. Joten valtio tai eläkeviranomainen ei ole muuttamassa mitään, vaan työmarkkinoilla kaksi osapuolta neuvottelee omasta sopimuksestaan, kuten he ovat tehneet monta kertaa aiemminkin.
Nykyään se toimii näin: jos kuulut SAF-LO-sopimuseläkkeen piiriin, työnantajasi alkaa maksaa rahaa työeläkkeeseesi sinä kuukautena, kun täytät 22 vuotta, ja maksut loppuvat yleensä 65 vuoden iässä. Jos haluat jatkaa työskentelyä 65 ikävuoden jälkeen, voit sopia työnantajasi kanssa maksujen jatkamisesta – mutta työnantajalla ei ole velvollisuutta suostua tähän. LO:n vaatimuksena on poistaa yläikäraja kokonaan, jotta ne, jotka haluavat jatkaa työskentelyä 65 ikävuoden jälkeen, jatkavat myös työeläkkeen ansaitsemista, aivan kuten jo nyt on kunnan ja alueen työntekijöiden kohdalla AKAP-KR-sopimuksen kautta.
Kyseessä on siis meneillään oleva neuvottelu, ei jo päätetty muutos. Nykyiset ehdot ovat voimassa 1. joulukuuta 2026 asti tai kunnes osapuolet sopivat jostain uudesta. Irtisanominen on pohjimmiltaan tapa painostaa neuvotteluja – täysin normaali toimenpide Ruotsin työehtosopimusneuvotteluissa.
Miksi itse asiassa pidän tätä hyvänä uutisena
Tiedän, että irtisanotut sopimukset kuulostavat otsikossa huolestuttavilta. Mutta jätetäänpä hetkeksi draama sikseen ja katsotaan, mitä tässä oikeastaan ajetaan eteenpäin: tunnustetaan, että työelämä on jo muuttunut. Elämme pidempään, monet meistä haluavat ja voivat työskennellä pidempään, ja sitten on vain kohtuullista, että eläkejärjestelmä seuraa perässä. Se, että LO jatkaa nyt samaa linjaa, joka jo on käytössä kuntien ja alueiden työntekijöille, ei ole merkki siitä, että jokin olisi mennyt pieleen – se on merkki siitä, että järjestelmä kypsyy ja siitä tulee oikeudenmukaisempi työmarkkinoiden eri osien välillä.
Tässä on myös hyvä pointti: viimeinen työpäiväsi voi olla eläkkeelle siirtymisen kannalta aivan yhtä merkittävä kuin ensimmäinenkin. Jos olet lähellä eläkeikää ja harkitset työskentelyn jatkamista jonkin aikaa, juuri nyt, keskellä tätä neuvottelua, näitä sääntöjä itse asiassa muokataan. Keskustelussa on kyse sinun elämästäsi ja tulevaisuudestasi – ja sitä kannattaa seurata avoimin silmin ja lämpimällä uteliaisuudella huolen sijaan.
Näin se näyttää muualla maailmassa
Minusta on aina valaisevaa katsoa hieman ylöspäin. Mercer CFA Instituten Global Pension Indexin mukaan, joka vertailee vuosittain yli viidenkymmenen maan eläkejärjestelmiä sen perusteella, kuinka hyvin ne tarjoavat riittävät etuudet, kuinka kestäviä ne ovat ajan myötä ja kuinka luotettavia ne ovat, listan kärjessä ovat jatkuvasti Alankomaat, Islanti ja Tanska, ja Singapore on uutena lisäyksenä kärkitasolle. Nämä maat yhdistävät laajan perusturvan hyvin kehittyneisiin ja joustaviin ammatillisiin eläkejärjestelmiin, ja joustavuutta eläkkeen nostamisen ajankohdassa ja tavoissa korostetaan usein vahvuutena.
Tanska on hyvä esimerkki maasta, joka on pohjimmiltaan samanlainen kuin Ruotsi – asuntopohjainen kansaneläke yhdistettynä työehtosopimuksiin – mutta joka on rakentanut enemmän joustavuutta nostoihin ja korkeamman luottamuksen järjestelmän pitkän aikavälin kestävyyteen. Alankomailla on historiallisesti ollut yksi maailman anteliaimmista järjestelmistä, joka perustuu minimipalkkaan sidottuun perustulkiseläkkeeseen ja laajoihin työeläkkeisiin, vaikka maa onkin parhaillaan käymässä läpi suurta uudistusta kohti yksilöllisempiä ratkaisuja, aivan kuten Ruotsi teki useita vuosikymmeniä sitten.
Ruotsi on puolestaan menettänyt jalansijaa kansainvälisissä vertailuissa viime vuosina ja se on rankattu Pohjoismaiden heikoimmaksi eläkejärjestelmäksi, vaikka se onkin edelleen lähellä maailman kärkeä. Ruotsia hidastavat osittain juuri tänään keskustelemamme kaltaiset ongelmat – kuinka hyvin järjestelmä on sopeutunut pidempään ja joustavampaan työelämään – sekä ikääntyvän väestörakenteen haaste.
Ja perspektiiviksi: Yhdysvaltojen järjestelmä, joka perustuu paljon enemmän yksilöllisiin säästöihin ja vähemmän kollektiiviseen turvallisuuteen, jää paljon jälkeen samassa vertailussa. Se kertoo jotain hyvää pohjoismaisesta mallista – että rakennamme turvallisuutemme yhdessä, SAF-LO:n kaltaisten työehtosopimusten kautta, sen sijaan, että jokaisen tarvitsisi hoitaa kaikkea itse. Nämä neuvottelut eivät siis ole merkki siitä, että Ruotsin malli olisi puutteellinen, vaan todiste siitä, että se on edelleen elossa ja todellisuus voi muokata sitä.
Mainitsemisen arvoisia ovat myös Suomi ja Norja, jotka molemmat sijoittuvat samassa vertailussa korkealle vakaiden, hyvin säänneltyjen järjestelmien ja väestön keskuudessa vallitsevan korkean luottamuksen ansiosta. Suomen vahvuus on erityisesti järjestelmän eheys – valvonta ja sääntely ovat maailman luotettavimpien joukossa – kun taas Norja hyötyy suuresta valtion eläkekassastaan lisäpuskurina tavallisen eläkejärjestelmän lisäksi. Kaava on selvä: parhaiten pärjäävät ne maat, jotka yhdistävät laajan, solidaarisesti rahoitetun perusturvan hyvin säänneltyihin kollektiivisiin työeläkejärjestelmiin riippumatta siitä, kutsuvatko ne itseään pohjoismaisiksi vai eivät.
Minua lämmittää se, miten pohjoismainen malli, Ruotsi mukaan lukien, perustuu ajatukseen, että kannamme turvallisuutta yhdessä – ”toisiaihmisiä vastaan, ei ihmisiä vastaan”, jos niin haluatte sanoa. Käynnissä olevat SAF-LO-neuvottelut ilmentävät juuri tätä henkeä: osapuolet istuvat alas, neuvottelevat ja muokkaavat yhdessä järjestelmän, joka kestää useille sukupolville ja useampia elämän- ja työskentelytapoja.
Naiset ja miehet – erot ja yhtäläisyydet
Tämä kysymys on lähellä sydäntäni, koska numerot kertovat tarinan, jonka monet meistä tunnistavat omasta elämästään.
Erot: Ruotsin eläkeviraston mukaan naisten keskimääräinen kokonaiseläke on tällä hetkellä huomattavasti pienempi kuin miesten – luokkaa 20–30 prosenttia pienempi käytetystä mittarista riippuen, ja ero on Ruotsissa itse asiassa suurempi kuin muissa Pohjoismaissa. Selitys on harvoin sinänsä dramaattinen, vaan pikemminkin monien pienten päätösten summa: naiset työskentelevät useammin osa-aikaisesti, pitävät enemmän vanhempainvapaata, heillä on enemmän VAB-päiviä ja heidän palkkansa on historiallisesti ollut alhaisempi. Koska sekä kansaneläke että työeläke perustuvat elinaikatuloperiaatteeseen – eli eläke heijastaa sitä, mitä on ansainnut koko elämänsä aikana – jokainen osa-aikatyövuosi tai vanhempainvapaakuukausi tulee voimaan paljon myöhemmin, usein silloin, kun sitä on vaikea kompensoida.
Työeläke itse asiassa kasvattaa eroa enemmän kuin julkinen eläke, koska se on suoraan sidoksissa palkkaan. Kaksi ihmistä, joilla on muuten yhtä pitkä työura, mutta jotka työskentelevät eri eläkejärjestelyillä varustetuilla aloilla, voivat päätyä tuhansien kruunujen kuukausieroihin.
Yhtäläisyydet: Tässä piilee asian kauneus – kun naiset ja miehet tekevät samoja aktiivisia valintoja työeläkkeestään, kuten valitsevat sijoitussidonnaisen vakuutuksen tai siirtävät pääomaansa, kuviot ovat yllättävän samankaltaisia. Aktiivisia valintoja tekevien osuus on suunnilleen sama, eikä heidän tekemiensä valintojen tuotto eroa merkittävästi sukupuolten välillä. Ero ei siis johdu siitä, että naiset olisivat huonompia hallitsemaan rahaa – vaan työelämän rakenteista, jotka tarjoavat erilaiset ehdot jo ennen kuin säästäminen edes alkaa.
Rohkaiseva uutinen on, että ero on itse asiassa kaventumassa jonkin verran ajan myötä, erityisesti nuorempien eläkeläisten keskuudessa, joilla on ollut tasaisemmat tulot koko työuransa ajan. Muutos vie aikaa, koska eläkejärjestelmä muistaa koko elämän – mutta suunta on oikea.
Amaellen fiksut vinkit – pohdittavaksi ja suunniteltavaksi
Riippumatta siitä, missä vaiheessa elämääsi olet juuri nyt, tässä on joitakin konkreettisia asioita, jotka kannattaa ottaa mukaan:
- Kirjaudu sisään minPension.se-sivustolle vähintään kerran vuodessa. Se on ainoa paikka, jossa näet koko kuvan – julkisen eläkkeen, työeläkejärjestelmän ja yksityiset säästöt – kaikki yhdessä paikassa. Se vie kymmenen minuuttia ja antaa sinulle täysin erilaisen hallinnan tunteen.
- Jos aiot työskennellä 65 vuoden iän jälkeen ja SAF-LO:n piiriin kuuluva: keskustele asiasta työnantajasi kanssa hyvissä ajoin ennen 65 vuoden ikää, ei sen jälkeen. Jos sovit palkanmaksun jatkamisesta, varmista, että saat sen kirjallisena. Toinen vaihtoehto on ehdottaa korvausta korkeamman palkan muodossa, jotta työnantajan ei yhtäkkiä tarvitse halvempaa kuin ennen.
- Jos olet itsenäinen ammatinharjoittaja, kuten monet muutkin, sinulla ei ole lainkaan SAF-LO-säästötiliä, johon nojata – on erityisen tärkeää kerryttää omia, tietoisia eläkesäästöjä yrityksen kasvun rinnalla. Pieni mutta säännöllinen kuukausittainen summa on lähes aina parempi kuin suuri mutta satunnainen summa.
- Jos olet kotona lasten kanssa tai lyhennät työaikaasi, keskustele avoimesti kumppanisi kanssa menetettyjen eläkesäästöjen taloudellisesta korvaamisesta toisillenne. Pariskuntien tapa toimia näin on edelleen epätavallista, mutta se on yksi helpoimmista tavoista kuroa umpeen eläkekuilua parisuhteessanne.
- Seuraa kuulemista 1. joulukuuta 2026 asti. Se, mitä luet tänään, voi suoraan vaikuttaa siihen, miltä oma eläkkeesi näyttää kymmenen, kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen vuoden kuluttua – varsinkin jos näet itsesi työskentelemässä yli 65-vuotiaana.
- Muista, että sopimuksen irtisanominen ei ole sama asia kuin suojan menettäminen. Nykyiset säännöt ovat voimassa, kunnes jotain uutta tulee voimaan. Ei syytä paniikkiin – vain hyvä syy kiinnittää huomiota.
- Puhukaa eläkkeestänne pariskunnan kanssa, älkääkä vain palkasta. On helppo keskittyä yhteisiin talousasioihin tässä ja nyt – vuokraan, ruokaan, lomiin – ja unohtaa, että vähemmän tienaavat tai osa-aikaisesti työskentelevät kerryttävät myös pienempää eläkettä. Vuosittainen "eläkekeskustelu" kotona, mieluiten kirjautumisen yhteydessä minPensioniin, voi tehdä suuren eron kymmenessä tai kahdessakymmenessä vuodessa.
Lopuksi
Eläkkeet saattavat tuntua ajassa kaukaiselta, liian "myöhästyneeltä" aiheelta – mutta totuus on, että jokainen vuosi, jokainen vaali, jokainen keskustelu työnantajan tai kumppanin kanssa rakentaa perustaa, jolle jonain päivänä seisot. Se, että LO nyt ajaa joustavamman ja oikeudenmukaisemman eläkejärjestelmän kysymystä, on merkki siitä, että pohjoismainen malli kehittyy jatkuvasti samaan tahtiin kuin miten me todellisuudessa elämme tänä päivänä.
Pidä huolta vakaasta perustastasi, rakas ystäväni. Se ansaitsee huomiosi – rakkaudella, ei huolella.
Lähteet: LO, Municipal, Swedish Pensions Agency, Fora, AMF, minPension, Konsumenternas, Swedbank, Länsförsäkringarin tasa-arvoindeksi 2026, Säkra, Ruotsin tasa-arvovirasto, Mercer CFA Institute Global Pension Index.