Perjantai taas.
Vein valkoisen Bianchi Ariani tänään ulos aurinkoon. Pumppasin renkaat täyteen, voitelin ketjut. Laitoin Pun violettiin reppuun ja sitten lähdimme kohti Jönåkeria.
Hän istui siinä korvat tuulessa, aivan kuin se olisi aina ollut niin. Ehkä se olikin. Koirat tietävät sen.
Kesäkuun ilma. Vauhti. Hiljaisuus, lukuun ottamatta tuulta ja pyörien ääntä asfaltilla.
Olen odottanut tätä niin paljon.
Ei mitään erityistä tavoitetta – vain tätä. Eteenpäin kulkemista ilman selkeää päämäärää. Pyörä, koira, tie. Sen ei tarvitse olla enempää riittääkseen.
Mitä kaipaat tänään?
Suukkoja eteenpäin, Maria